DevOps ja muuttuva maailma

DevOps on perusperiaatteidensa puolesta ennen kaikkea kulttuuria ja tapa toimia. Sen tarkoituksena on mahdollistaa erilaisten kehitys- ja tuotantoprosessien tehokas toteuttaminen automatisoidusti teknisiä työkaluja hyväksikäyttäen. DevOps-kulttuurissa työyhteisö työskentelee yhteisen määränpään hyväksi: jokainen henkilö on valmis näkemään vaivaa ja tekemään jotain, mikä ei välttämättä kuulu omaan toimenkuvaan.

DevOpsiin liittyvät työkalut ovat kehittyneet viime vuosina merkittävästi ja DevOpsin eri osa-alueille tulee jatkuvasti uusia työkaluja ja ratkaisuja, jotka helpottavat DevOps toiminnan harjoittamista. Myös asiakastarpeet sekä ohjelmisto-, tuote-, ja palvelukehityksen mahdollisuudet ovat monipuolistuneet. Tämä asettaa lisää haasteita työyhteisölle ja yksilöille pysyä mukana muuttuvassa maailmassa.

DevOpsin toteuttamista varten työyhteisössä tulisi olla yhteinen ymmärrys siitä mitä DevOps tarkoittaa. Jokaisella DevOpsin parissa työskentelevällä henkilöllä tulisi olla näkemys omasta roolistaan: mitä häneltä odotetaan ja mitä hän voi odottaa muilta.

DevOps Agile Skills Association (DASA) on avoin kansainvälinen yhteisö, jonka tarkoituksena ja päämääränä on selkeyttää DevOpsiin kuuluvaa sisältöä ja auttaa työyhteisöä ja yksilöitä ymmärtämään paremmin, mitä on DevOps ja miten kukin yksilönä soveltuu DevOps toimintamalleihin. DASA:n määrittelemän DevOps-osaamiskartan avulla voidaan työhteisöä ja yksilöitä kouluttaa oikeaan suuntaan mielekkäällä ja johdonmukaisella tavalla. DevOpsin ja osaamiskartan avulla työyhteisö ja yksilöt osaavat paremmin vastata muutoksiin, joita muuttuva maailma ja ketterät menetelmät tuovat tullessaan.

Tervetuloa suosituille DevOps Fundamentals -kurssille keskustelemaan aiheesta lisää. Tutustu myös maksuttomiin #WakaruDevOps-sarjan webinaarinauhotteisiin!

veikko_nokkala_3

Veikko Nokkala

Kirjoittaja on juuri tehnyt uuden aluevaltauksen DevOps-kouluttajana ja projektipuolen konsulttina. Sitä ennen hän työskenteli neljä vuotta konsulttina Wakaru Teknologiapalveluissa. Veikko on ITIL, PRINCE2, COBIT, TOGAF, Green IT, Lean IT ja SAFe sertifioitu asiantuntija ja konsultti, jonka laaja-alainen kokemus erilaisista työtehtävistä on antanut hänelle erinomaisen näkemyksen liiketoimintatarpeista, niin liiketoiminnan kuin IT:nkin näkökulmasta.

 

 

Lisää tästä ja muista mielenkiintoisista aiheista: oppia.fi / koulutukset / ketterät menetelmät

 

Ratkaisu ongelmaan, jota kukaan ei muista

Palvelu on ainoa arvoa tuottava lopputuotos asiakkaalle. Sen hallintaan liittyy paljon rutiineja ja työkaluja, joista helposti näyttää tulevan itse toiminnan tarkoitus. On palaveria, raporttia ja viikkotiedotteita, joita on päätetty joskus tehdä ratkaisuna johonkin ongelmaan, jota usein kukaan ei enää muista. Toiminta näyttää ammattimaiselta ja teemme IT-ammattilaisina noita asioita. Homma on siis hanskassa?

Palaverit, raportit ja monet muut IT-palvelunhallinnassa päivittäin esiintyvät asiat voivat olla työkaluja vain lopputuloksen seurantaan, eivät aina edes tuottamiseen. Älyä tarvitaan, jotta tehdään oikeita asioita oikein. Mutta pelkällä älyllä ilman tekemistä ei synny palvelua eikä arvoa.

ITILissä puhutaan palveluomaisuudesta, jotka jakaantuvat kyvykkyyksiin ja resursseihin. Kyvykkyydet ovat mahdollistavia osaamisia ja resurssit tuotannontekijöitä. Molempia tarvitaan palvelun tuottamiseksi: oikealla osaamisella paitsi mahdollistetaan asioiden tekeminen, myös tehdään asioita fiksusti. Tuon oikean ja fiksun työn tekemiseen tarvitaan resursseja, joita ilman mikään kyvykkyyksien mahdollistama ei realisoidu.

Tarvitsemme työvälineitä palvelujen tuottamisen ohjaamiseen ja kehittämiseen. Kaikki mainitut eivät siis ole turhia, vaan niiden pitää johtaa arvon realisoitumiseen palvelun kautta. Niihin voisi soveltaa samaa periaatetta kuin viestintään: kaikella pitää olla valittu kohde, ja sen pitää johtaa vähintään ajattelun, mutta mielellään toiminnan muutokseen. Hallinta ei ole tavoite. Se on keino. Aika ajoin on syytä pysähtyä miettimään muun muassa seuraavia asioita:

– Mitä tarkoitusta varten jotain asiaa tehdään?
– Onko se ongelma, johon tämä oli vastaus, enää sama?
– Mikä on uudessa muuttuneessa tilanteessa paras ratkaisu saman taannoisen tai nykyisen dilemman ratkaisuksi?
– Mitä joku teki asian/tekemisen seurauksena?

Tervetuloa tutustumaan arvoa tuottaviin työkaluihin ja opettelemaan niiden käyttöä seuraavalle ITIL Practitioner –kurssille. Nyt mahdollisuus suorittaa sertifikaatti myös kesäisessä Tallinnassa!

aaeaaqaaaaaaaal8aaaajdjimgq0nzmxltewn2utngi1yi05ndm2lwu0ngixmzm2mdyyna

Lari Peltoniemi

Kirjoittaja on Suomen ensimmäinen sertifioitu ITIL Practitioner -kouluttaja. Hän on työskennellyt prosessien ja toiminnan kehittämisen ja arvioinnin alueella yli 10 vuotta. Päätoimisesti IT-palveluiden prosessien määrittelyn, kehittämisen ja johtamisen alueella hän on toiminut vuodesta 2005. Hän on konsultoinut ja valmentanut useita suomalaisia ja kansainvälisiä yrityksiä ja organisaatioita ITIL/ITSM prosessien määrittelyihin, käyttöönottoon ja kehittämiseen liittyen. 

Vanhemman projektipäällikön tunnustuksia

Kun aloitin valmistumisen jälkeen oikeat alan työt IT-projektipäällikkönä, olin nuori ja täynnä ihailtavaa tekemisen energiaa. Energia ei ole vuosien varrella kadonnut, mutta kommentti olkoon hatunnosto kaikille nuoremmille ammatinharjoittajille, joilla huomaan olevan ihailtava kiima työntekoon ja maailman parantamiseen. Muistan Kadettikoulusta vertauksen ”innon menemisestä älyn edelle”. Niin käy helposti, varsinkin nuorelle projektipäällikölle.

Urani alkuvaiheessa projektisuunnitelma oli dokumentti, joka piti täyttää, jotta päästiin itse töiden tekemiseen. Ensimmäiset pari taisivat mennä kuin lukion äidinkielen esseissä eli viivoittimella mitaten. Parin projektin ja suunnitelman jälkeen alkoi hahmottua, että projektisuunnitelma summaa tekemisen ajatuksia kaikille ihan kelvosti. Vielä tuossa vaiheessa sidosryhmien ja riskien hallinta olivat vähemmän tärkeitä. Innokkaalle projektipäällikölle ne kun eivät olleet itse projektissa rakennettavan ratkaisun tekemistä. Joskus on tainnut joku kollegakin ravistella noihin kohtiin sisältöä vain jotta päästiin niiden täyttämisen velvoitteesta.

Olen muuttunut mies – ainakin noissa edellämainitsemissani asioissa. Kun nykyään teen projektisuunnitelmaa, keskityn ennen kaikkea noihin kahteen kohtaan: sidosryhmiin ja riskeihin. Jos vaatimukset ovat realistisina ja määriteltyinä olemassa niin aina löytyy tekijät ja tekeminen tuotoksen rakentamiseen. Sidosryhmät ja riskit ovat ainoat, jotka voivat estää tuon tekemisen ja sen lopputuloksen saavuttamisen. Siksi juuri ne ovat ne asiat, joita projektinhallinta on.

Sidosryhmät ovat tahoja, joihin projektin lopputulos vaikuttaa tai joilla on intressi projektin lopputulokseen. On tärkeää tietää, keillä tuollainen intressi on ja minkälainen se on. Jos jokainen sidosryhmä saa projektilta sen, minkä haluavat tai eivät ainakaan menetä mitään projektin yhteydessä, he eivät asetu estämään projektin toteutumista. Sen takia projektipäällikön omissa intresseissä on tunnistaa nuo tahot ja heidän tarpeensa ja muun muassa viestinnän keinoin hallita heidän mielikuvaansa ja mielialaansa, jotta projektin varsinainen tekeminen ei häiriinny tai esty.

Riski ovat epävarmuutta saavuttaa haluttu tavoite. On hyvin käytettyä aikaa miettiä, minkälaiset asiat voivat nousta suunnitelman mukaisen tekemisen esteeksi ja päättää toimenpiteistä niiden suhteen. Osa voidaan poistaa ottamalla ne huomioon osana tekemistä. Asiat, joiden menettämiseen ei ole varaa, voi vakuuttaa ja loput voi ottaa seurantaan. Tärkeimmille voi laatia toimintasuunnitelmat niiden realisoitumista varten. Riskienhallinnan avulla tehdään se mikä tehtävissä on, jotta projektin lopputuloksen tiellä seisovat esteet tai uhat saadaan poistettua tai ainakin minimoitua. Äärimmäisen hyvin käytettyä energiaa lopputuloksen saavuttamisen kannalta.

Suurin osa projekteistani ovat olleet onnistuneita. Substanssiosaaminen on ollut tärkeässä roolissa, mutta projektinhallintametodologia on korostunut etenkin projekteissa, joissa asiantuntijuus on ollut projektin muilla jäsenillä. Sidosryhmien hallinta ja riskienhallinta ovat tärkeitä kaikissa projekteissa huolimatta oman asiantuntijuuden määrästä. Projektien onnistumisen kannalta toivon, että niihin liittyvä työ tehdään kunnolla.

Projekteista voit oppia lisää Wakarun PRINCE2 Foundation ja PRINCE2 Practitioner -kursseilla. Sidosryhmien hallinta ja riskienhallinta ovat suuressa roolissa ITIL Practitioner –kurssilla, jossa opin aiheena on työkalut ja vinkit palvelunhallinnan kehittymisen aikaansaamiseen organisaatioissa. Ottakaa vinkistä vaarin ja jos tarvetta ja halua on opiskella aiheista lisää niin tervetuloa kursseille! 

aaeaaqaaaaaaaal8aaaajdjimgq0nzmxltewn2utngi1yi05ndm2lwu0ngixmzm2mdyyna

Lari Peltoniemi

Kirjoittaja on Suomen ensimmäinen sertifioitu ITIL Practitioner -kouluttaja. Hän on työskennellyt prosessien ja toiminnan kehittämisen ja arvioinnin alueella yli 10 vuotta. Päätoimisesti IT-palveluiden prosessien määrittelyn, kehittämisen ja johtamisen alueella hän on toiminut vuodesta 2005. Hän on konsultoinut ja valmentanut useita suomalaisia ja kansainvälisiä yrityksiä ja organisaatioita ITIL/ITSM prosessien määrittelyihin, käyttöönottoon ja kehittämiseen liittyen. 

Vietkö läpi projektia vai muutosta?

Valtaosassa järjestelmäprojekteja, prosessimuutoksia tai vaikkapa yritysjärjestelyitä ei ymmärretä, miten ne käytännössä vaikuttavat liiketoimintaan ja ihmisiin ja miten ihmisten päivittäiset rutiinit muuttuvat. Kun keinot ja kyvykkyys viedä muutokset käytäntöön puuttuvat, esimiehet ja henkilöstö turhautuvat ja vastustus liiketoiminnoissa lisääntyy. Ihmiset eivät muuta käyttö- tai toimintatapojaan, mikä saa muutoksen epäonnistumaan – tai ainakin tekee siitä kivuliaan.

Mistä tämä johtuu? Tyypillinen ongelma isossa osassa projekteja on se, että niissä viedään läpi projektia – tuotetaan sovittuja tuotoksia – mutta ei johdeta muutosta. Valitettavan usein muutosta ei vie läpi kukaan muukaan.

Muutos ei ole tapahtunut silloin, kun on saatu dokumentoitua uusi prosessi, muokattua organisaatio uusiksi tai rakennettua uusi työkalu – ei vaikka olisi pysytty budjetissa ja aikataulussa ja toimittu viimeisen päälle projektimallin mukaan. Muutos ei ole maalissa edes silloin, kun muutoksista on viestitty ja ihmiset ymmärtävät, mistä on kyse.

Milloin sitten muutos on tapahtunut? Vasta sitten, kun riittävän moni yksilö on onnistunut luomaan uusia tapoja, muutos alkaa näkyä operatiivisissa mittareissa ja ihmiset kokevat, että muutoksessa on onnistuttu.

Yksi menestyvän organisaation aivan keskeisistä kyvykkyyksistä on tunnistaa projektit, joilla on vaikutusta ihmisiin, ja viedä läpi muutoksia niin, että ihmiset paitsi ymmärtävät, miten heidän elämänsä muuttuu ja mitä pitää käytännössä tehdä toisin, myös alkavat oikeasti toimia uudella tavalla.

CCEA:n muutoksenhallinnan valmennuskurssit nyt tarjolla Oppia.fi kurssikalenterissa.

AuliPackalen_Ccea_600

Auli Packalén

Kirjoittaja toimii seniorikonsulttina ja markkinointijohtajana Cceassa, joka on Suomen johtava muutoksenhallintaan keskittynyt yritys. Auli toimii valmentajana 31.5.2016 ja 13.9.2016 pidettävissä ensimmäisissä muutoksenhallinnan valmennuksissa.

Lue lisää Aulista tai seuraa häntä Twitterissä. Tutustu myös Aulin blogikirjoituksiin aiheista ”Muutos = joukko yksilöitä alkaa kulkea samaan suuntaan” ja ”Kulkeeko projektisi prosessi vai työkalu edellä?”.

Onnistumisen merkkejä palvelunhallinnassa

Palvelunhallinnan kehittäminen organisaatiossa ei ole helppoa. Varsinkin nollasta aloitettaessa vakiintuneen ajatusmaailman muokkaaminen muun muassa ITILin viitekehyksessä mainitun IT-palveluntuottajan roolin ja vastuiden mukaiseksi on iso urakka. Palvelu ei ole sitä mitä tuottaja tekee, vaan mitä asiakas saa. Palvelun onnistuneesta käytöstä syntyy arvo, jolla tuottajan palkka maksetaan. Tuttua ymmärryksen luomista palvelunhallintaa kehittäneille.

Aina silloin tällöin palvelunhallinnan kehittämisessä tulee myös valonpilkahduksia. Omalle osalleni on sattunut muutamia ja kerron niistä tässä, jotta joku muukin oppisi tunnistamaan tilanteita, jotka todistavat suunnan olevan oikea.

Konfiguraationhallinnassa haasteena on levittää ymmärrystä, että vain kaikkien tiedossa oleva tieto laitteista ja palveluista mahdollistaa niihin liittyvien työsuoritteiden tekemisen. Vaatii reilusti ajatuksen markkinointia saada henkilöt päivittämään tietoja osana työtehtäviään. Uskoa tuo se, kun joku aamu oveen koputtaa asiantuntija, joka sanoo omaavansa ajantasaisia laitetietoja excelissä ja haluaisi siirtää niiden hallinnan konfiguraationhallintajärjestelmään. Elinkaaren hallinnan ja relaatioiden arvo on ymmärretty ainakin yhden henkilön osalta.

Muutoksenhallinnassa ensimmäinen haaste on saada kaikki muutokset kirjattua. Ennen tätä muutoksia menee monia kanavia pitkin eikä niistä jää dokumentoitua tietoa. Myös hyväksynnän virallisuus oikean tahon toimesta jää hämärän peittoon. Voitto on kuulla omalle idealleen vastaus ”Tee tiketti”. Samoin konsultointiapu muutoksien kategorisointiin tarkoittaa yleensä sitä, että volyymiä alkaa olla ja tarkempi seuranta kiinnostaa.

Yleisesti se, että sinulta vaaditaan samaa sovittua toimintatapaa, jota itse olet yrittänyt organisaatiossa edistää, on suurin kunnianosoitus, mitä prosessien kehittämisessä voi saada. Suomalaisessa kulttuurissa hyvä tarkoittaa noin täydellistä ja ok loistavaa. Kun tunnustusta saa kulttuurillisista syistä vähemmän näkyvästi, sen voi ottaa tilanteista, joissa yksilöt alkavat tulla ideasi kanssa sinun luo. Se on onnistumisen merkki.

Tervetuloa ITIL Practitioner -kurssille oppimaan lisää, miten muutosta saadaan aikaan palvelunhallinnassa!

 

aaeaaqaaaaaaaal8aaaajdjimgq0nzmxltewn2utngi1yi05ndm2lwu0ngixmzm2mdyyna

Lari Peltoniemi

Kirjoittaja on Suomen ensimmäinen sertifioitu ITIL Practitioner -kouluttaja. Hän on työskennellyt prosessien ja toiminnan kehittämisen ja arvioinnin alueella yli 10 vuotta. Päätoimisesti IT-palveluiden prosessien määrittelyn, kehittämisen ja johtamisen alueella hän on toiminut vuodesta 2005. Hän on konsultoinut ja valmentanut useita suomalaisia ja kansainvälisiä yrityksiä ja organisaatioita ITIL/ITSM prosessien määrittelyihin, käyttöönottoon ja kehittämiseen liittyen. 

 

Ei mitä vaan miten

ITIL on palvelunhallinnan viitekehyksenä vanha. Ei vanha siinä mielessä, että sen sisältö olisi vanhentunut, vaan koska se on ollut eri muodoissaan olemassa jo likimain 30 vuotta. Se on pitkä aika ismille maailmassa, jossa monta ismiä katoaa unholaan muutaman vuoden jälkeen.

Syy menestykselle löytyy asiasisällöstä, jonka ytimessä on palvelun idea. Vaikka maailma puskee kiihtyvällä tahdilla uusia asioita, niin ne vain muokkaavat ja vankistavat palvelun ja sen hallinnan asemaa. Tällä hetkellä pinnalla olevat ismit Agile ja DevOps kertovat uusia vaihtoehtoja palveluiden tuottamiseen ja kehittämiseen, mutta eivät muuta palvelun perusajatusta tuottaa arvoa asiakkaalle tuottamalla asiakkaan tarvitsemia lopputuloksia.

ITIL on siis ikinuori jos ja kun sen sellaisena haluaa nähdä. Tieto siitä, mitä kannattaa tehdä ja mitä tekemisessä kannattaa muiden kokemukseen perustuen huomioida, on pysynyt pitkälti samana ja on tarkoituksenmukaista tänäkin päivänä. Se, miten ITILin ideoita toteutetaan, muuttuu ympäristön kyvykkyyden kasvamisen myötä. Agile ja DevOps ovat uusia ja moniin tilanteisiin tarkoituksenmukaisempia tapoja tuottaa haluttu lopputulos. ITILin kirjallisuudessa on jäänyt vähemmälle huomiolle keinot, miten noita ITILin edelleen tarkoituksenmukaisia ideoita kannattaa ja pystyy toteuttamaan omassa organisaatiossa.

Uudella ITIL Practitioner –kurssilla keskitytään nimenomaan siihen, miten toiminnan kehitystä ja parannusta saadaan aikaan organisaatiossa. Kurssilla käsitellään teemoja, joiden näkökulmasta kehittyminen pitäisi tapahtua, harjoitellaan sidosryhmien käsittelyä sekä organisatorisen muutoksen johtamista ja siihen liittyvää viestintää. Muilta ITIL-kursseilta saat tiedot mitä voi ja kannattaa tehdä. ITIL Practitioner -kurssilla opit, miten ITILin prosessien tai muiden toimintaan liittyvien muutoksien käyttöönotto tehdään onnistuneesti organisaatiossa. ITILissä ei ole salaisuus, mitä kannattaisi tehdä, vaan se, miten haluttu tekeminen saadaan aikaan. Tervetuloa oppimaan muutoksen aikaansaamista ITIL Practitioner-kurssille 11.-12.4.2016!

Tutustu Wakarun ITIL Foundation ja jatkokursseihin.

aaeaaqaaaaaaaal8aaaajdjimgq0nzmxltewn2utngi1yi05ndm2lwu0ngixmzm2mdyyna

Lari Peltoniemi

Kirjoittaja on Suomen ensimmäinen sertifioitu ITIL Practitioner -kouluttaja. Hän on työskennellyt prosessien ja toiminnan kehittämisen ja arvioinnin alueella yli 10 vuotta. Päätoimisesti IT-palveluiden prosessien määrittelyn, kehittämisen ja johtamisen alueella hän on toiminut vuodesta 2005. Hän on konsultoinut ja valmentanut useita suomalaisia ja kansainvälisiä yrityksiä ja organisaatioita ITIL/ITSM prosessien määrittelyihin, käyttöönottoon ja kehittämiseen liittyen. 

Kakusta kermat ja pullasta rusinat omaan projektinhallintaan

Jos haluaa kakun päältä kermat ja pullasta rusinat, onko pakko valita jompikumpi? Voisiko napata ja hyödyntää molemmista parhaat palat ja ennen kaikkea olosuhteisiin nähden tarkoituksenmukaisimmat tavat toimia?

Tällaisia ajatuksia olen viime aikoina pyöritellyt projektinhallintaan liittyen ja Tero Vilmunen on pukenut ne oivallisesti sanoiksi blogikirjoituksessaan ”vesiputousmenetelmä vs. ketterät menetelmät” (9/2015). Vilmunen käsittelee tekstissään molempien menetelmien etuja ja heikkouksia.

Vesiputousmallilla tarkoitetaan suoraviivaista projektinhallintaa: suunnittelu, toteutus, testaus, toimitus. Kukin vaihe saatetaan loppuun kerralla eikä siihen tämän jälkeen palata. Tämän vuoksi suunnitelman pitää olla alusta lähtien vedenpitävä, yksityiskohtainen ja tarkasti laadittu. Vesiputousmallin hyödyiksi Vilmunen mainitsee laajan projektin dokumentaation, suojan työntekijävaihdoksia vastaan sekä sen, että projekti tulee mahdollisimman selväksi asiakkaalle. Asiakas tietää heti, mitä lopputulokselta odottaa.

Ketterissä menetelmissä puolestaan projekti jaetaan pienempiin osiin ja yhden osan valmistuttua, se testataan ja välietapilla arvioidaan, tuleeko suunnitelmaa muuttaa. Virheistä opitaan matkan varrella ja asiakaspalautteella voidaan vaikuttaa lopputulokseen jo tekovaiheessa. Hyötyjä ovat ennen kaikkea joustavuus ja asiakkaan osallistaminen projektiin. Koska lopputulos on jatkuvasti muokattavissa, se pysyy nykyajassa mukana, jatkokehitys helpottuu ja projekti todennäköisesti saadaan päätökseen ripeästi.

Kuulostaa hyvältä, eikö? Molemmissa menetelmissä on kuitenkin myös ongelmansa, kuten Vilmunen listaa. Jos vesiputousmallin mukaan tehtyyn projektiin halutaankin muutoksia, on kaikki pahimmassa tapauksessa aloitettava uudestaan lähtöruudusta. Virheet jäävät kehitysvaiheessa helposti huomaamatta, koska kokonaisuuden toimivuutta testataan vasta valmiina. Lisäksi jos suunnitelma on alkujaankin ollut virheellinen, on koko projekti tuhoon tuomittu. Mahdollisuus muokata projektia rakennusvaiheessa ketterien menetelmien tavoin ei kuitenkaan ole ongelmatonta sekään. Jos sisällönhallinta ei ole hallussa, projekti venyy nopeasti pitkäksi ja raskaaksi eikä lopputulema ole enää lainkaan sitä mitä alun perin projektilla lähdettiin hakemaan.

Tarkoituksenmukaisuuden ja hyväksi havaittujen toimintatapojen tai käytäntöjen pitäisi ohjata projektijohtamisessakin tekemistä. Ketterissä menetelmissä esimerkiksi asiakkaalta tai tilaajalta vaaditaan huomattavaa osallistumista projektin aikana ja valmiutta nopeaan päätöksentekoon. Vilmusen bloggauksen lopussa on minusta se viisaus, jota ei pidä unohtaa eli yhdistäminen ja soveltaminen. Ei siis kannata vannoa vain yhden menetelmän nimeen, vaan ottaa huomioon kaikki vaikuttavat tekijät: ympäristö, toimiala, asiakas… Se, kuinka paljon kermaa ja kuinka paljon rusinoita omaan leipomukseen lisätään, on makukysymys!

Tutustu Wakarun ja kumppaneiden projektinhallintaan sekä ketteriin menetelmiin liittyviin koulutuksiin Oppia.fi – oppimisen verkkokaupan koulutuskalenterista. Vilmusen tekstiin pääset täältä.

 

tarja_isosaari_400x400

Tarja Isosaari

Kirjoittaja toimii Wakaru Oy:n vanhempana konsulttina. Hän on työskennellyt projektijohtamisen parissa yli 25 vuotta ja on yksi harvoista sertifioiduista Suomen PRINCE2 -kouluttajista. 

 

 

 

 

 

Lisää tästä ja muista mielenkiintoisista aiheista: oppia.fi / koulutukset / projekti- ja portfoliojohtaminen

Kysymyksiä kouluttajalle? Laita viestiä: tarja.isosaari@wakaru.fi