Standardien merkitys kokonaisarkkitehtuurityössä

Kokonaisarkkitehtuuriin liittyvistä standardeista tunnetuin lienee TOGAF®. Kuvauskieltä standardoiva ArchiMate® taas on hieman vähemmän tunnettu. Jotkut lukevat JHS179-suosituksen standardeihin, vaikka se on lähinnä suositus. JHS179:n perusteella ollaan tuottamassa JHS198:a, joka on ns. ”tekninen eritelmä” eli standardi. Standardien joukko on siis jossain määrin kirjava, joissain puhutaan enemmän työtavoista ja muista parhaista käytännöistä, joissain taas on standardoitu tuotosten formaatti. Teknisistä standardeista olemme jo oppineet, että standardien ansiosta asiat toimivat paremmin yhteen, kun kaikki osapuolet noudattavat samaa standardia.

Open Groupin linjaus on selvä. TOGAF on menetelmä ja ArchiMate on kuvauskieli. Tähän suuntaan ollaan menossa. Mitä ArchiMate kuvauskielenä tarkoittaa? Kukin elementti (kaikki ne laatikot ja soikiot, joita arkkitehtuurikuvissa käytetään) on standardoitu. ArchiMate:lla tehdyt arkkitehtuurikuvat näyttävät siis lukijan silmään samalta. Myös kuvissa käytetyillä nuolilla ja viivoilla on tarkkaan määritelty merkitys. Tämä helpottaa arkkitehtuurin viestintää. Riittää, että osaa lukea yhdenlaisia kuvia. Vähän samaan tapaan kuin rakennuspiirustuksissa. Ei kirvesmiehillekään tule milloin mitäkin kuvia tulkittavaksi.

Kokonaisarkkitehtuuria eli arkkitehtuurikuvia tehdään erilaisilla mallinnusvälineillä (Suomessa käytössä olevia mallinnusvälineitä ovat mm. QPR, Sparx, ARIS, BiZZdesign). Toki ennen ArchiMate-kuvauskieltä on ollut jonkinlaisia standardeja, mutta ei niin kattavia. Niinpä ennen kullakin mallinnusvälineellä oli perinteisesti oma tapansa kuvata arkkitehtuuria ja yksi osa mallinnusvälineen opettelua oli opetella siellä käytetty kuvaustapa. Koska mallinnusväline on organisaatiossa käytössä useita vuosia, ei tästä ollut merkittävää haittaa. Riittää toki, että organisaatiossa osataan sinne valitut mallinnusvälineet, ei ole tarpeen hallita kaikkia mahdollisia. Nykyisin tilanne on kuitenkin toinen, käytetään yhä enemmän konsultteja ja vaihtavat ne omatkin työntekijät silloin tällöin työpaikkaa.

Osaamista on huomattavasti helpompi hankkia ja ylläpitää, jos mallinnustapa pohjautuu avoimeen standardiin. Standardi itsessään löytyy netistä ja myös sen hyödyntämistä tukevaa dokumentaatiota on tarjolla runsaasti. Jos ei halua opetella asioita itsekseen, on tarjolla kursseja. Osaamisen voi mittauttaa suorittamalla sertifikaatin. Tämä tekee myös konsultoinnin ostajan elämän helpoksi. On olemassa selkeät kriteerit, joita voi toimittajilta edellyttää. On tämä konsultointitaloillekin hyvä juttu. Osaaminen on nimittäin melko helposti hankittavissa, jos vain tahtoa löytyy.

Mallinnusvälinettä valittaessa tyypillinen asiakasorganisaation toive on, että ei ajauduttaisi toimittajaloukkuun, vaan voitaisiin tarvittaessa vaihtaa väline toiseen ilman isompaa tuskaa. Toimittajaloukku voi syntyä monella tavalla, eikä ArchiMate luonnollisestikaan tuo ratkaisua kaikkeen, mutta tietojen siirtoon on olemassa ArchiMate Model Exchange File Format. Siirtotiedosto toimii siten, että mallinnusvälineessä oleva sisältö kirjoitetaan tiedostoon (export), avataan toinen mallinnusväline ja imaistaan sisältö sinne (import). Ja se toimii! Siirsimme nimittäin Coalassa kokeeksi yhden asiakkaan arkkitehtuurikuvaukset välineestä toiseen. Tähän meni semmoiset viisi minuuttia. Toimiiko tämä kaikkien välineiden välillä? Ei välttämättä. Vaikka monellakin välineellä voi piirtää ArchiMate:n näköisiä kuvauksia, eivät kaikki välineet välttämättä toteuta kaikkia standardin vaatimuksia, eli tuota mainittua siirtotiedostoa.

Julkishallinnossa on käytössä JHS179 ja JHS198 on tulossa. Tarvitaanko siellä näitä standardeja? JHS179 ei määrittele kuvauskieltä, vaan (yllätys, yllätys) pohjautuu ArchiMate:en. Niinpä ei riitä, että perehtyy JHS-suosituksiin, vaan on hallittava myös sen pohjalla olevat standardit.

Kuten mainitsin jo aikaisemmin, standardien soveltamiseen löytyy koulutusta. Coalan tarjonnassa on mm. Johdanto ArchiMate® 3 kuvauskieleen. Sertifiointiin johtavaa kurssia meillä ei vielä ole, koska uusimpaan standardin versioon ei ole vielä sertifiointia ja vanhoja standardeja ei oikein kannata opiskella. Jos taas kokonaisarkkitehtuuritoiminnon pystyttäminen tai välinevalinta askarruttaa, on meillä siihenkin useita kursseja.

Anna_Aaltonen

Anna Aaltonen

Kirjoittaja on kokonaisarkkitehti ja konsultti Coalasta. Hänellä on yli 15 vuoden kokemus arkkitehtuurityöstä sekä organisaation omana arkkitehtinä että konsulttina. Anna tuntee kokonaisarkkitehtuurin työtavat ja välineet ja on soveltanut niitä erilaisissa organisaatioissa ja käyttötilanteissa. Anna myös harrastaa arkkitehtuuria toimimalla Kokonaisarkkitehtuurin osaamisyhteisössä ja irrottautuu työasioista koirien MH-luonnekuvausten parissa.

 

 

 

Miksi tietoarkkitehtuuri on niin vaikeaa?

Tiedon merkitystä korostetaan usein, etenkin näin digitalisaation aikana. Tieto on voimavara. Tieto on kilpailuetu. Tieto on organisaation tärkeintä omaisuutta. Tiedon elinkaari on pitkä. Toisaalta tietoarkkitehtuuri on arkkitehtuurin osa-alueista vaikein. Näistä asioista on helppo olla samaa mieltä, mutta mitä tehdä?

Entisaikaan tietoa oli helpompi lähestyä. Rakennettiin yksi keskitetty tietokanta ja sitä käyttivät kaikki. Ylläpidettiin tietokannan suunnittelussa tehtyä dokumentaatiota, jota saatettiin kutsua jopa yritystietomalliksi. Tosin jo silloin sanalla ”yritystietomalli” oli myös paha kaiku, se nimittäin viittasi iäisyysprojekteihin, joita oli tehty väellä ja voimalla saamatta juurikaan hyötyjä. Lähestymistapa oli kuitenkin se, että on yksi yhteinen tietomalli.

Mikä on tietoarkkitehtuurin tilanne nykyisin? Kehittämiseen kuuluvissa praktiikoissa on kussakin erilainen lähestymistapa tietoon. Kokonaisarkkitehtuurissa puhutaan käsitemallista, julkisessa hallinnossa myös päätietoryhmistä ja loogisista tietovarannoista. Tietokantojen suunnittelussa on edelleen käytössä looginen tietomalli ja siitä generoitu fyysinen tietomalli. Tehdäänpä joissain organisaatioissa myöskin sanastotyötä, jota alan harrastajat kutsuvat terminologiseksi käsiteanalyysiksi. Hei, siellähän oli siis myös sana ”käsite”. Sama, jota kokonaisarkkitehtuurissa käytetään! Voimmeko siis korvata kokonaisarkkitehtuurin käsitemallin terminologien tuotoksilla? Valmisohjelmistojen mukana tulee myös tietokannan rakenne, kullakin valmisohjelmistolla parhaaksi katsomansa. Voimmeko pakottaa valmisohjelmistoja samaan muottiin organisaatiomme muiden tietomallien kanssa? Useimmiten emme. Entäpä integroinnit ja palvelurajapinnoissa kulkevat tiedot? Voisin jatkaa tätä listaa melkein loputtomiin, mutta tarkoitus taisi jo tulla selväksi. Entinen aika ei palaa. Joudumme siis elämään useiden erilaisten tietomallien ja muiden tietoarkkitehtuuriin liittyvien tuotosten kanssa.

Mikä olisi nykypäivään soveltuva ratkaisu? Erilaisuudesta emme pääse eroon, sen kanssa on opittava elämään. Ensimmäinen askel on ymmärtää, mitä tietoarkkitehtuurin eri tuotoksia tehdään ja mihin käyttötarkoituksiin. Seuraava askel on hahmottaa, miten ne liittyvät toisiinsa. Organisaatiossa ei saa olla montaa käsitystä siellä käsiteltävistä tiedoista, eli eri mallit eivät saa olla ristiriitaisia toistensa kanssa.

Näihin kysymyksiin olemme törmänneet useissa toimeksiannoissamme. Niinpä päätimme asian selkiyttämiseksi koota aiheesta kurssin, sitä kun ei ollut kenelläkään muulla tarjolla.

 

Anna_Aaltonen

Anna Aaltonen

Kirjoittaja on kokonaisarkkitehti ja konsultti Coalasta. Hänellä on yli 15 vuoden kokemus arkkitehtuurityöstä sekä organisaation omana arkkitehtinä että konsulttina. Anna tuntee kokonaisarkkitehtuurin työtavat ja välineet ja on soveltanut niitä erilaisissa organisaatioissa ja käyttötilanteissa. Anna myös harrastaa arkkitehtuuria toimimalla Kokonaisarkkitehtuurin osaamisyhteisössä ja irrottautuu työasioista koirien MH-luonnekuvausten parissa.

Etene kokonaisarkkitehtuurissa sisältö edellä

Usein tuodaan esille, että kokonaisarkkitehtuurin onnistumisen kannalta oleellista on viestintä, johdon sitoutuminen sekä kokonaisarkkitehtuurin jalkauttaminen organisaatioon. Tämä kaikki on totta. Ilman sisältöä ei kuitenkaan ole mitään onnistumisen mahdollisuuksia, sillä silloin ei ole mitään viestittävää tai jalkautettavaa. Riittävän laadukkaan sisällön tuottaminen (sen ylläpitoa unohtamatta) on arkkitehtuurin kivijalka.

Me kaikki toivomme, että arkkitehdit voisivat keskittyä organisaation ja osaamisensa kannalta oleellisimpaan eli arkkitehtuurin tekemiseen. Jotta tekeminen olisi tehokasta, on siihen oltava riittävät suuntaviivat valmiina. Yksi arkkitehti voisi tarpoa metsään polun ja viitoittaa sen mennessään, niin kaikkien ei tarvitse olla yhtä aikaa eksyksissä. Vaikka kukin arkkitehti löytää melko nopeasti toimivat työtavat, on onnistumisen kannalta tärkeää, että arkkitehtuurityötä tehdään organisaatiossa enemmän samalla kuin eri tavalla.

Arkkitehtuuri ei ole valmis keittokirja, vaan ennemminkin työkalupakki, josta pitää poimia kuhunkin tilanteeseen sopivat työkalut. Voisi kuvitella, että organisaatioilla ei olisi aikaa päällekkäiseen työhön, kuten siihen, että sama toiminnallinen vaatimus kuvataan prosesseina, vaatimuksina ja käyttötapauksina. Tätä näkee kuitenkin usein, sillä eri työtapojen suhdetta toisiinsa ei ole helppo hahmottaa. Oikeat työvälineet oikeassa paikassa voivat tehostaa arkkitehtuuri- ja määritystyötä moninkertaisesti.

Mitä paremmin arkkitehtuurin sisältö osuu nappiin, sitä suuremmat mahdollisuudet on onnistua myös sen jalkautuksessa. Coalan ja Wakarun kursseja opettavat kokeneet arkkitehdit viitoittavat sinulle tietä!

Coalan kokonaisarkkitehtuurin kurssit löydät Wakarun kurssikalenterista.

Anna_Aaltonen

Anna Aaltonen

Kirjoittaja on kokonaisarkkitehti ja konsultti Coalasta. Hänellä on yli 15 vuoden kokemus arkkitehtuurityöstä sekä organisaation omana arkkitehtinä että konsulttina.

Anna tuntee kokonaisarkkitehtuurin työtavat ja välineet ja on soveltanut niitä erilaisissa organisaatioissa ja käyttötilanteissa. Anna myös harrastaa arkkitehtuuria toimimalla Kokonaisarkkitehtuurin osaamisyhteisössä ja irrottautuu työasioista koirien MH-luonnekuvausten parissa.